
ohjaajan sana
Nyt käsissäni on juuri se tarina, elokuva, jonka kaltaisen mielessäni näin ensimmäisen kerran lukiessani. Roskisprinssin tarina ja keskeinen sanoma ovat pysyneet ja kestäneet. Nuoren ihmisen tarve todistaa maailmalle, ja ennen kaikkea itselleen selviävänsä elämästä, pyrkimys löytää onnistumisten rinnalle elämälle merkityksiä ja uutta sisältöä. Yksin, ilman muiden apua.
Ikuista on myös elokuvan toinen pääteema, nuori rakkaus. Maailmaa halaavine iloineen, verenkarvaisine murheineen ja solmuineen. Elokuvan kahden, lähtökohdiltaan hyvin erilaisen nuoren suhde - pääkaupungin jetset-piireistä lähtöisin oleva Jed ja pikkukaupungin papintytär Lulu - muistuttaakin lähinnä asemasotaa, jossa laukauksia vaihdetaan tiuhaan ja säännöllisesti, kunnes rakkaus puuttuu peliin ja vaatii ehdotonta antautumista.
Elokuvassa on myös tummia sävyjä, niin kuin on elämässäkin, mutta räiskyvä rakkaustarina, sujuva dialogi ja herkulliset henkilöhahmot, etenkin kahden vahvan ja sanavalmiin nuoren verbaalinen florettimiekkailu, jossa pistoja niin annetaan kuin otetaan vastaan, muodostaa elokuvan huumorin ytimen.
Millään tavalla yrittämättä madaltaa aitaa, koen Roskisprinssin viihteellisenä elokuvana sanan hyvässä merkityksessä. Vaikka elämä on joskus kipeää, sen ei kuitenkaan tarvitse olla ikävää. Ainakaan elokuvassa.
Raimo O Niemi
ohjaaja
Raimo O
Niemi (s. 1948) on tullut tunnetuksi etenkin lasten- ja
nuortenelokuvien tekijänä. Niemen edelliset valkokangastyöt ovat
saaneet loistavan vastaanoton. Monilla kansainvälisillä
festivaaleilla palkittu Poika ja Ilves (1998) keräsi pelkästään
Suomessa 400 000 katsojaa, ja sitä levitettiin yli 40 maahan.
Suden Arvoitus (2006) kipusi yli 100 000 katsojan, ja se myytiin
yli 90 maahan.